På rymmen med Mari

Ha-haa...tein comebackin!

Ekaks oli niinku niin paljon kaikkii kiireit et ei niinku vaa ehtiny ja sit niinku se vähän niinku jäi ja sit siihen oli niinku tosi vaikee tarttuu enää....mutta nyt mulla on enään viisi päivää aikaa bloggailla täällä!

Noh siis kävin Suomessa....aika tasan kuukausi sitten. Tein siellä töitä. Trekissä oli synttärit. Lauantaina juhlimme Ollin ja Juuson synttäreitä, Villen kotiinpaluuta Intiasta ja mun Suomi pyrähdystä. Maanataina lensin takaisin kansankotiin.

Hanna tuli torstaina. Hannan kanssa aika meni yllättäen jutellessa ja maailmaa parantaessa...tai en kyl tiiä mitä sille maailmalle loppu pelissä niissä jutuissa kävi ;). Hanna lähti sunnuntai aamusta Göteborgiin ja minä ja Sanna Stocholm-Västeråsin lentokentälle.

Lensimme Malagaan ja otimme junan Torremolinokseen. Siellä oli lämmintä. Katsoimme Etelä-Afrikkalaisessa baarissa kuinka Suomi voitti MM-kultaa, shoppasimme, otimme aurininkoa ja rusketuimme. Torstaina palasimme takaisin Ruotsiin. Kävelimme lentokentältä kotiin....ei ollut enää rahaa otttaa taksia ja bussin odottamiseen minulla ei olisi riittänyt kärsivällisyys ;)

 Sen jälkeen on ollut kouluhommia, treenailua, rullaluistalua ja rullaluistelua :))))) Viime päivät ovat olleet helteisiä ja olemme kärventäneet itsemämme järvellä. Sanna otti ja lähti toukokuun lopussa, mutta tulee täksi viikonlopuksi takaisin juhlimaan. Eilen tuli ekat itkut Amelien läksiäis illallisella. Nyt on kouluhommat muutamia sähköposteja lukuunottamatta plakkarissa. Edessä olisi vielä kaikki ne jutut mitä on pitänyt tehdä jo tammikuussa, sitten niiiden lisäksi olisi vielä siivoaminen, pakkaaminen ja tottakai, viimeisistä päivistä nauttiminen.

Huomenna melomaan, perjantaina läksäribileet Parkissa, lauantaina tokat läksärit grillailujen merkeissä Björnön saarella ja äiti ja iskä Västeråsiin. Sunnuntaina sitten nokka kohti Suomea. Ja älkää kysykö et miltä tuntuu....en osaa sanoa...

Joudun nyt tunnustamaan itsellenikin, että en ihan kovin aktiivisesti tänne kirjottele....jouduin kaivamaan kalenterin esiin tarkistaakseni mitä on tapahtunut sitten viime tekstin....

Noh, on tapahtunut seuraavaa....

Olin kipeä....juuri kun luulin olevani melkein terve, niin superikävä jälkitauti tuli ja kaatoi sänkyyn. Voi kuinka mua ärsytti! Koko keskiviikko sängyn pohjalla, torstai ja perjantai puoli kuntoisena ja viikon loppu vielä pää pöhnässä.

Kaksi seminaaria=koulujuttuja, koulujuttuja, koulujuttuja....

AURINKO JA KESÄ!!! Ostimme porukalla grillin Parkkiin. Korkkasimme grillikauden huhtikuun puolivälissä. Nautimme auringosta siihen saakka kunnes aurinko oli enää ajoradalla....silloin luovutimme.

Sitten tulikin pääsiäinen ja mielettömät kelit jatkui ja jatkuin vaan. Perjantaina juhlimme Juakon ja Dayanan synttäreitä, missäs muuallakaan kun Parkin takapihalla grillaillen ja aurinkoa ottaen. Vielä ilta yhdeksältä päätimme lämmittä grillin uudestaan ja tehdä illallista. Sen jälkeen oli pakko luovuttaa ja siirtyä sisätiloihin juhlimaan.

Lauantai menikin sitten nukkuessa....

Sunnuntai aamuna päätin lähteä reippaana jumalanpalvelukseen. Västeråsissa on upea tuomiokirkko ja halusin ehdottomasti osallistua pääsiäismessuun, vielä siihen ensimmäiseen joka oli kello kahdekasan aamulla. Pyörävarastossa minua odotti pääsiäsaamun ihme. Kivi oli siirtynyt pyörävaraston ovelta ja pyörä oli kadonnut. Voi perkele! Noh...en päässyt kirkkoon, lähdin purkamaan kiukkua juoksulenkille ja nyt oon ihan pulassa. Oon fillaroinu tääl ihan joka paikkaa ja mitäs nyt....en viittis enää uuttakaan ostaa ku eihän täs oo ku muutama viikko enää jäljellä. Tämän viikon siis juoksen joka paikkaan ja ensi viikosta alkaen rullailen joka paikkaan.....


Fiilis parani sunnuntaina kuitenkin nopeasti. Lainasin Hanskilta fillaria ja lähdin fillarilegioonan kanssa kohti Björnon saarta. Björno on ulkoilualue noin 10 kilometrin päässä Parkista. Parin kymmenen fillarin joukkiomme pysähtyi matkalla ostaa grilliherkut ja jatkoi siitä rannalle. Vietimme koko päivän auringossa kylpien ja grillaillen. Polo ja Mike hyppäsi testosteroni huuruissaan vielä järveenkin. Oli niin lämmintä ja ihanaa!

Auringon palvominen jatkoi vielä maanantaina. Nyt suuntana oli satama. Västeråsin satama on melko samantyyppinen kuin Lahden satama. Parkkeerasimme paikalliseen Karikseen. Päivä meni siellä Beach volleyta pelaillen ja frisbeetä heitellen. Sitten kello viideltä oli kotiin tulo aika ja paluu arkeen.....se olis sitten seminaari keskiviikkona.

Tänään alkaa tuntua siltä että tää paletti levähtää niin just mun käsiin. Sain osuuteni seminaariin tunnin myöhässä valmiiksi, kämppä hajoo käsiin, mulla jäi vaatekaapin kahva käteen, mulla on vaatteita ja astioita hävinnyt, minne lie ympäri Parkkia oon niitä kylvänyt ja vaikka kuinka siivoan ni näit saakelin koulupapereita on joka paikassa.

Mutta hei, mulla on vaalee tukka ja ruskea iho, oon käyny tänää kaks kertaa juoksees, tilasin tänää itelleni netistä ihan superupeen Adidaksen kellon, Tiia tuli tänää Suomesta ja Emilio Chicagosta, että kyllä täällä kaaoksen keskellä on kaikkee mukavaakin.

Perjantaina iltana raittiuslupaus jälleen unohtui. Parkissa oli jälleen bileet. Tällä kertaa kyseessä oli Indie Circus ja common room oli pitkän tauon jälkeen taas käytössä. Bileet Parkissa, muuttuu kerta toisensa jälkeen hurjemmiksi. Lisäksi bileet eivät todellakaan rajoittuneet pelkkään common roomiin. Sen pystyi näkemään seuravana aamuna. Park näytti räjäytetyltä. Rapussa oli verta, katosta oli tullut lamput ja piuhat alas..... Ketään ei onneksi ollut tarvinut viedä tikattavaksi tai muuta vastaavaa, mutta poliisit olivat pyörähtäneet ja common roomin avain on taas palautus uhan alla.

Lauantaina räjähti uudelleen. Nyt toki vähän erilailla Parkin ulkopuolella sekä ilman ilolientä. Uusi lempibändini Hoffmaestro & Chraa esiintyi Plutossa. Keikka oli aivan kreisi! Ihmiset pakkautuivat toisiaan vasten ja sitten hypittiin ja riehuttiin ja sitten koko massa juos toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Meininki oli ihan mieletön, hiki virtasi ja tottakai musiikki oli aivan upeeta. Hoffmaestro on valehtelematta yksi Ruotsin parhaita live-bändejä. Ko. keikalta en löytänyt videota, mutta tsekatkaas alla oleva klippi. Ja jos muuten bändi kiinnostaa, niin heidän ehdoton hitti tällä hetkellä on Highway man ja yksi oma lempparini on So do you.




Maanantaina lämpömittari helähti 17 asteeseen ja minä siirryin läppäreineni ja artikkeileni parvekkeelle. Aina kun aurinko meni pilveen, luin artikkelia ja kun aurinko paistoi, keskityin nauttimaan auringon lämmöstä kasvoillani.

No sitten maanatai illasta olin vielä kokeilemassa nyrkkeilyä Tiian innoittamana. Olimme ensin nyrkkeilytreeneissä ja jatkoimme siitä putkeen thainyrkkeilyyn. Treenit olivat tosi erilaiset kun olin kuvitellut. Ei ihan meinannut löytyä kaikki suorat ja koukut ja miten niitten jalkojenkaan piti olla.... Ja apua, en mä oo koskaan sparrannu. No nyt oon. Ja vaikka mitään kovia iskuja en vastaan ottanutkaan niin lähtiessä oli nenä kipeä ja aamulla silmäkulma aristi.....ainiin, että mikä suojaus?!?!

Tänään on eka strategia-kurssin seminaari takana hyvällä menestyksellä. Ei muuta kuin paahtamaan seuraavaa seminaaria varten. Se olisi sitten perjantaina. Ei ole tekemisen puutetta ei. Mutta kyllä näistä kouluhommista on kiitostakin tullut. Lähetimme Haglöfs tutkimuksemme Haglöfsin tuotepäällikölle, jota myös kävimme haastattelemassa. Hän kommentoi tutkimustamme kaiken kattavaksi ja kehui työtämme. Ei me ihan turhia tyyppejä olla :D

Nyt artikkelien pariin....

Kevät ja aurinko on täällä!

Kuinka iiiiihanaa <3

Tässä on ollut muutama tosi kaunis päivä ja sitten oli se kaamea päivä joka alkoi lupaavasti, mutta jatkui lumi- ja räntäsateella. Tänään on ollut niin kaunis päivä, ettei mikään valta maailmassa olisi saanut minua pysymään sisätiloissa.

Nyt kun kadutkin alkaa olla kuivat, on fillarointikin muuttunut huomattavasti miellyttävämmäksi. Räyheässä maastopyörässäni ei ole lokareita, joten kuraisella kelillä olen poskista varpaisiin mudassa. Tänään kävin vartavasten pyöräilemässä ja illemmasta poljin vielä kiertoteitä salille ja takaisin. Voi tätä autuutta minkä aurinko tuo tullessaan.

Muuten tuntuu, että täällä ei ole tapahtunut mitään. Ei kertakaikkiaan mitään. Olen tehnyt koulujuttuja ja koulujuttuja ja vielä vähän koulujuttuja.... Tai ainakin yritys on ollut kova. Jakso vaihtuu ensi viikolla, joten  aika on mennyt viimeisten viilauksien ja seminaarin kanssa. Lisäksi kolmen viikon ruotsin tuntien skippaaminen on kostautunut oletetulla tavalla.....olen vähän muita jäljessä.

Paitsi, olihan meillä bileet! Ja hyvät bileet olikin.Viime perjantaina meillä oli Park bileet, ne järjestettiin neloskerroksen käytävässä. Ensin meillä oli international dinner. Herkuttelimme mm. espanjalaista, ranskalaista ja saksalaista ruokaa. Minä puolestani valmistin illalliselle kaikille tuttuja suomalaisia tapaksia ;) Illallisen jälkeen aloitimme BeerPong turnauksen. Niinkuin nimikin jo viittaa, ko. peli on juomapeli joka on yhdistelmä bissen juontia ja pöytätennistä :D Että siis onhan täällä jotain tapatunut!

Nyt voin kyllä myös ekaa kertaa myöntää poteneeni koti-ikävää. Uni ei meinannut tulla yhtenä iltana, kun mietin vaan, että mitäköhän Ringo tuumaa, kun tulen käymään Suomessa. Ikävä sivuutettu. Kiitos lumisen maan, minkä tiedän löytyväs Suomesta. Pitäkää hankenne, mä kaipailen mun rulliksii...tänne!

Huomenna alkaa todellinen koitos; kotitentti. Mua jänskää se aika paljon. Saamme kysymykset to aamuna klo 9.00 ja koe pitää palauttaa pe klo 17.00 mennessä. Koin valmistautumisen kokeeseen turhaksi, sillä saanhan käyttää materiaalia koetta tehdessä. Nyt ei voi sitten muuta kuin pitää sormet ristissä ja toivoa, että tentti menee hyvin. Tavoitteena on päästä se läpi! Toivon siis huomiselle erittäin huonoa keliä, että saan tehdä tenttini rauhassa.

Loppu viikosta Riikaan ja ensi viikolla on jo huhtikuu....ei jumaleishon, huhtikuu alkaaki jo täl viikol! Innovaatio-opinnot vaihtuu strategioihin ja saliohjelma päivittyy bikinikuntoon valmistavaan ;) Ou-jea kuin siistii voikaan olla! Nii ja mul on uudet rillit, niinkuin voitte kuvista huomata. Ou-jea, jälleen :D

P.S. Ette nää kyl vielkää mun cykelii, ku ei mul oo siit yhtää kuvaa, mut hieno sen on :D

Takaisin arkeen....jälleen ja hetkeksi....

Kohta alkaa puoliväli häämöttää. Laskujen mukaan tämä on nyt yhdeksäs viikkoni täällä ja edessä olisi vielä noin 11 viikkoa. Tuntuu, että aika loppuu kesken. Kun katson kalenteria, niin joka viikonlopulle tuntuu olevan jonkin näköistä menoa. Ensi viikolla Riikaan, kohta onkin pääsiäinen, sitten olis Taruu tääl ja sit mä oonkin jo koht Suomes käymäs ja sit tulis Hanna ja sit mä oonki jo Malagassa ja sit tää kevät alkaa olla loppusuoralla!

Yritä siinä sitten elää basic arkea... Ei haittaa vaik ei voikkaan! Viime viikkokin oli niin siisti! Markus tuli tiistaina ja pörräsimme tiistaista perjantaihin Västeråsissa ja Uppsalassa. Kevätkin pamahti samoihin aikoihin...ainiin paitsi yhtenä aamuna maahan oli satanut joku 5cm lunta, mutta loppu viikosta ne oli kadonnut ja mukana oli lähteny viimeisetkin loskat kaduilta. Minusta alkaa tulla tottunut Västerås opas ja kun Tarun kanssa mennään Uppsalaan, alkaa hoodit olla aika tuttuja sielläkin päin.

Noh, Markuksen kanssa me ainakin shopattiin (tai Markus shoppas, mulla varaa shopata tääl oo), käytiin evoluutiomuseossa, kirkoissa, Aros fortetissa, Å:ssa ja Parkin omassa SkyBarissa. Perusturistimeininkii, perusvaihtarielämään tutustumista ja kaameestii juteltavaa. Ja sit me mentiinkin jo Tukholmaan.

Lauantai aamusta tehokaksikko sai lisää vahvistusta Suomesta, kun Paula liittyi retkueeseen. Västerås vaihtui Tukholmaksi. Siellä on paremmin tilaa kolmelle :) Hotellihuoneemme oli kyllä vielä pienempi kuin minun asuntoni, mutta kaikki tilat olivat ruotsalaiseen tapaan äärimmäisen siistejä ja puhtaita. Lisäksi hotelli sijaitsi erittäin hyvällä paikalla Drottninggatanin päässä. En voi muuta kuin suositella Hotel Microa!

Tukholmassa shoppailu jatkui entistä rankempana ja minäkin taivuin ostamaan ultimaalisen mageet, über uleet kengät! Aamusta iltaan pannukakun voimalla ja illalla mellan öliä ja Pasilaa. Sillä jaksaa shopata. Eniten alkoi mietityttämään, että vaikka itsekin on tullut Tukholmassa käytyä vaikka kuinka monet kerrat, niin miksi sitä on aina tullut pyörittyä siinä Drottninggatanilla. Siinähän on vaikka mitä ympärilläkin. Ensi kerralla aloitan Södermalmista!

Tiemme erkanivat maanantaina puolilta päivin. Paula ja Markus lähtivät uusine korvakoruineen ja nahkatakkeineen kohti Suomea ja minä junalla takaisin Västeråsiin. Kotona odotti avoin parvekkeen ovi, tiskit ja kaamea siivo. En siivonnut!

Perusarki alkoi vauhdikkaasti Haglöfs-projektimme dead linella. Nyt se on valmis! Ja kyllä me ollaan siitä ylpeitä. Se taitais sitten tarkoittaa 6 opintopistettä lisää :D

Huomenna on vapaapäivä ja ajattelin ottaa siitä kaiken irti! Ajattelin siis siivota viimeisetkin Markuksen jäljet pois, pestä pyykit, käydä salilla ja tehdä koulun rästihommia pois ja jos aikaa jää, en tee mitään!

Ainiin ja mieleeni heräsi ajatus, että josko sitä Suomen opiskelujen päätyttyä vaikka tulis lukemaan itsensä Uppsalan melkonomiks eli Lundiin maisterin ohjelmaa. Mä ku oon niin kova opiskelemaan!

Ja taas se viikko meni niikuin ettei ees tajunnu....

Aloitin superviikkoni treenaamalla....kouluhommatkin varmasti sujuu paremmin jos on lihasta rasvan alla ;) Tiistaina menin näöntarkastukseen ja kappas, ostin silmälasit samalla :) ku ne oli niin halvat ja kylhän mä niit tarviinkii ja.....saan ne parin viikon päästä!

Ja sitten mä väsäsin sitä projektia. Tai no mun piti. Jonkin näköinen tyhjän paperin pelko iski, enkä saanut mitään kirjoitettua. Sen sijaan tein ajatustyötä projektin suhteen taukoamatta. Jouduin jonkin näköiseen syöksykierteeseen ajatusteni kanssa. Googlettelin Gore-texin ympäristövaikutuksia, suhtauduin kriittisesti Haglöfsin vihreisiin arvoihin ja tavoitteisiin, keskustelin aiheesta päivittäin niin ryhmäni kanssa kuin myös facebookissa ja skypessä, luin Haglöfsin vuosiraporttia taas uudelleen, löysin uusia mieltä askarruttavia kysymyksiä. Luulen, että osa ihmisistä saattaa alkaa tämän syöksykierteen seurauksena nähdä punaista kun aloitan lauseeni "I have thinked about this sustainability issue in outdoor industry..."

Eniten minua askarrutti se, että miten tuotteet, jotka ovat suunniteltu luontoa ehkä peruskaduntallaajaa enemmän arvostaville ihmisille, voivat olla niin epäekologisia. Syyttävä sormeni ei kohdistunut Haglöfsiin vaan koko ulkoiluteollisuuteen. Vedenpitävät kalvot ovat suoranaisia ympäristömyrkkyjä ja sertifikaatit kuulostivat liibalaabalta. Lisäksi tietoa ulkoiluvarusteiden ympäristökuormituksesta oli niin vähän saatavilla, että olin entistä vakuuttuneempi, että tieto halutaankin pitää poissa silmistä.

Viikonloppuna tuuletin päätäni ParkBabesien kanssa. Pidimme omat etkomme minun luonani ja suuntasimme siitä tripla-synttärikemuihin Regulatorn opiskelija-asuntolalle. Synttärisankareina olivat kaksi espanjalaista poikaa sekä yksi saksalainen tyttö. Pippaloista matka jatkui Bluemoon Bariin. En ollut koskaan vielä päässyt käymään tuossa yökerhossa, vaikka sinne menosta oli puhuttu jo pitkään....enkä päässyt nytkään. Illan tuoksinnassa ParkBabesit olivat vaihtuneet muuhun seuraan ja lopulta ranskalais-kroatialais-ruotsalais-suomalainen seurueemme päättikin jatkaa juhlia Parkissa. Taksilla kotiin ja pippaloita metsästämään.

Sunnuntaina minun piti kirjoittaa, mutta ei siitä mitään tullut. Pääkin oli niin kipeä....ehkä seurausta liiasta ajattelusta ;) Illalla oli vuorossa Arvostele mun illallinen vol. 2. Teemme ParkBabesien kesken jokainen vuorollamme toisillemme illallista. Ei me niitä sen enempää arvostella....kehutaan vaan. Sunnuntaina Tiia kokkaili meille alkupalaksi keksejä ja kevyt brie-juustoa (no sitä ehkä vähän arvostelin), pääruuaksi kinkkupastaa ja jälkkäriksi suklaassa uitettuja banaaneja. Njamskis ku olikii hyvää :)

Tänään olenkin sitten paininut projektin parissa, mutta huomattavasti mielenkiintoisemmin kuin vain kirjoittamisen parissa. Kävimme ryhmämme kanssa Haglöfsin toimistolla haastattelemassa heidän tuotepäälikköään. Vuokrasimme reissua varten Mini Cooperin, mutta jouduimmekin tyytymään Audi A3 Turbo dieseliin ;)

Reissu oli aivan loistava! Lähdimme aamupäivästä kohti Tukholmaan, aurinko paistoi, tie oli kuiva ja aikaa oli riittävästi pysähtyä Makkoseen aamukahville. Kun saavuimme Haglöfsille pääsimme ihailemaan heidän hienoja tilojaan, näkemään henkilöitä tuotteiden takaa sekä saimme täydennettyä aukkoja tutkimuksessamme. Ja näimme myös muuten Haglöfsin entisen toimitusjohtajan Mats Hedblomin ja me oltiin niin vireessä! Itse haastattelukin oli loistava. Juttelimme Grym-kengän kehitysprosessista, työympäristöstä sekä vähän myös tuohon kestävyys teemaan liittyvistä asioista.

Kotimatkan teemana oli päämäärätön haahuilu, kunhan auto on viideltä takaisin Västeråsissa. Road trippimme vei meidät jälleen tuohon unohdettuun ruotsalaisidylliin Grillbyhyn ja ruotsalaisen kansallismaisen ääreen.


Tämän viikon tulos: hyvä treeniviikko, melkein kaksi sivua tekstiä, loistava road trip, gore-takki edelleen päällä ja luotto siihen, että ihmiset kyllä yrittää parhaansa, palautunut.

Nyt unta kuulaan....Markus on täällä kuuden tunnin päästä.....

Aikamoinen viikko takana....

Viikko alkoi kaikkea muuta kuin mukavissa merkeissä. Vapaapäivän ja kouluhommat keskeytti uutinen lukioaikaisen luokkakaverini kuolemasta. Seinät tuntuivat kaatuvan päälle ja opiskelut ja vapaapäivä fiilistelyt jäivät siihen. Ei tehnyt mieli jäädä yksinään kotiin joten lähdin naapuriin. Loppupäivä menikin sitten mukavasti ihmisten seurassa, ruokaa laittaen ja musikaalin parissa. Sitten yöllä ei taas meinannut uni tulla silmään. Vaikka menehtynyt luokkakaverini ei ollutkaa mitenkään läheinen minulle, tunsin suurta kiukkua siitä, että miksi juuri hänen, kaverin joka tuntui nauttivan elämästään normaalijantteria enemmän, täytyi lähteä. Tuntuu jotenkin typerältä lohduttaa itseään sillä, että hänellä on nyt hyvä olla, kun hänellä tuntui olevan niin hyvä ihan tässäkin maailmassa.

Sitten tiistaina, huonosti nukutun yön jälkeen fillaroin koululle ja siitä salille. Salilla tuntui siltä, että voisin nukahtaa sarjojen välissä. Puntti ei noussut ja kiukutti. Olin päättänyt, että pidän treenaamisesta vapaata kun Olli on täällä, joten olin ottanut ihan tappotreeniviikon siihen alle. Tiistaina se sitten iski. Kroppa sanoi, että nyt on liikaa.

No keskiviikkona olikin sitten jo kivaa. Ihan näiden lepo- ja lomapäivien kunniaksi aloitin pyykkäämisen aamu seitsemän aikaan ja kirmasin sen jälkeen lenkille. Sitten kello tulikin puoli yhdeksän ja Ollin bussi saapui Västeråsiin. Keskiviikko meni Västeråsin keskustassa pyörien ja Västerås kamuihin tutustuen. Illalla aloitimme katsomaan leffaa. Aikainen aamu(yö) herääminen aiheutti Ollilla tuhinaa jo ensimmäisen 10 min. jälkeen :)

Torstaina minulla oli koulua ja Olli lähti shoppailemaan. Ja sitten vähän kokkailua ja illanistumista naapurissa. Emilio ja Olli löysivät yhteisen kielen, josta minulla ei ole mitään käsitystä....siihen liittyy jotenkin MySQL ja javascript ja olikse EVVK tai jotain.....

Perjantaina olikin sitten mun synttärit! Oujea, on aina kiva täyttää 20 vuotta. Ihan ykköslahjan sain Ollilta. Hän oli hankkinut meille liput Foo Fightersin kesäkuun Suomen keikalle. Aivan  m i e l e t ö n t ä ! Moon niinku niin mehuissani! Synttäreitten ja Ollin vierailun kunniaksi lähdimme Ollin kanssa leikkimään Arosfortetiin. Mä en niin osaa selittää Arosfortetia muuten kuin, että se on paikka jossa pääsee leikkii agenttia, väistelemään liiketunnistimia ja ryömimään "ilmastointikanavissa". Tsekatkaa  linkki. Tollain on niin pakko saada Suomeenkin ja tarkemmin Lahteen.

Illalla järjestimme pienimuotoisen synttärivastaanoton. Emilio valmisti espanjalaisen munakkaan, Jeongmin ja Saetbyeol korealaisia lihapullia ja minä lakua :D Illallisen jälkeen suuntasimme keskustaan Petterin keikalle. Ei me keikasta mitään ymmärretty, mutta meininki oli huippu. Yön pikku tunneilla sain myös imelimmän ikinä saamistani lahjoista: ParkBabesit ja papito antoivat minulle Victoria & Daniel,  Den Officiella Bröllopsserien -tarjottimen. Asetin tarjottimen ikkunalaudalle, kukkaruukun alle. Kukka peittää juuri sopivasti Victorian kuvan...

Launtai oli hidas ja ihana lauantai. Heräilimme Ollin kanssa vasta yhden aikaan. Kiitoksena eilisistä sapuskoista, minä ja Olli puolestamme valmistimme sapuskaa. Aloitin ruuanlaiton googlettamalla "suomalainen ruokakulttuuri". Suurin osa suomalaisista ruuista valmistetaan uunissa ja ne joita ei tarvitse uunissa valmistaa, eivät oikein maistu minulle. Valitsimme lopulta vähiten pahan, perunamuusin ja nakkikastikkeen ja päätimme ostaa kunnon nakkeja, että ruoka maistuisi edes joltain ;) Lopputulosta arvostelivat suomalaisraadin lisäksi espanjalais- sekä korealaisraati. Loppuarvosana taisi olla kiitettävä :D


Sunnuntai aamuna Olli pakkasi tavaransa ja mitä itseni ja otimme ja lähdimme Tukholmaan. Kiertelimme pitkin kaupunkia ja kauppoja. Kahvittelimme, nautimme aurinkoisesta säästä ja valitimme ikävää tuulta. Vielä ennen Ollin lähtöä kentälle, kävimme tutustumassa paikalliseen Heseen eli Maxiin. Hampurilainen kuin hampurilainen. Nyt on Olli takaisin Suomessa ja minä nökötän sängyllä jalat rakoilla ja tyytyväisenä tähän viikkoon. Oli ihan huippua nähdä Ollia pitkästä aikaan ja näyttää hänelle millaista elämää täällä vietän.

Soronoo ja huomenna treenaamaan! Ensi viikko on taas tappoviikko. Markus tulee, ei nyt vaan, sitä seuraavana tiistaina, joten taas pitää treenata varastoon, lisäksi olisi yksi projekti Haglöfsistä tehtävänä ensi viikon aikana.

Akut ladattuna kohti uutta viikkoa!

Perjantai iltaa Parkissa. Pakkanen alkaa täälläkin hellittää ja meininki kuumeta. Bileet Parkissa.

Tänään ei ollut luentoja eikä oikeastaan mitään koulujuttujakaan tehtävänä. Suuntasin siitä huolimatta koululle. Liput Riikan risteilylle piti ostaa viimeistään tänään. Minun ei rahaa lippuun tarvinut laittaa, sillä voitin lipun risteilylle ekalla kouluviikolla :) Riikaan suuntaamme huhtikuun alussa. Kivauvaa!

Jaamme hytin ParkBabesien eli meidän Parkissa asuvien suomalaistsubujen kesken. ParkBabes on täällä vähän kuin perhe minulle. On kiva kun on porukka joiden kanssa puhua omaa äidinkieltä, joiden kanssa jakaa ironiset kommentit ja jotka ymmärtää ne suomalaiset omituiset tavat, kuten tiuskimisen nälkäisenä ja väsyneenä sekä tarpeen olla välillä ihan yksinään tai hiljaa ;) ParkBabesit ovat siis minä, Sanna Helsingistä, Hanna Kaisa Helsingistä ja Tiia Jyväskylästä. Olemme enemmän ja enemmän vähemmän saman tyyppisiä ja henkisiä, mutta tulemme todella hyvin toimeen ja kaikki ihan huippu tyyppejä!

Saa nähdä, pääseekö tässä reissaamaan muualle kuin Riikaan. Olemme suunnitelleet reissua Osloon, Köpikseen ja onhan noita halpoja lentoja ollut Lontooseen ja Barceloonaankin. Varsinkin USA:sta tulleet vaihtarit reissaavat melkein joka viikonloppu. Nyt kun he ovat Euroopassa niin he myös kiertävät koko Euroopan. Olishan se tosi kivaa, mutta kappas kun se maksaa rahaa ja sitä ei nyt sit tulekaan yhtäpaljon kun ei tee töitä ;)

Mutta on täällä Ruotsissakin tekemistä! Rommessa oli tosi upeeta olla pitkästä aikaa laskemassa. Keli oli upea ja vuokrakamoillakin pääsi alas saakka. Nyt alkaa myös vierailijoita pukkaa! Tiialla oli jo sisko tämän viikkoa käymässä, Olli tulee ensi viikolla, Markus siitä parin viikon päästä, Paula perässä, Taru toukokuussa ja Hanna sit kans :D Et jos mielit moikkaamaan niin alappas buukkaa vierailuaikaa, ne on kohta kortilla ;) Ja teenhän minä reissun Suomeen toukokuun alussa...töihin ja juhlimaan :) ehkä mä sen jälkeen pääsen vaikka Köpikseen!


Eiköhän se sitten olis aika laittaa itseään pakettiin ja suunnata alakertaan juhlahumuun! Huomenna aamulla juoksemaan....tai sitten ei. Hauskaa iltaa mulle ja muille Parkkilaisille!

Aika menee niin älytöntä vauhtia täällä! Viime kirjottelusta taitaa olla jo pari viikkoa...oho ja sori!

Meininki on jatkunut samanlaisena. Vähän opiskelua, vähän shoppailua, paljon treenaamista, ruuan laittoa, kavereiden kanssa hengailua ja bailaamista ja liian vähän unta! Viikot noudattelee suunnilleen seuraavaa:

maanantai: vapaapäivä, salille, ryhmätöitä, hengailua
tiistai: luento, koulujuttuja, hengailua ja illalla ruotsin luennot, lenkille/salille polkemaan crosstrainerii
keskiviikko: vapaapäivä, salille, baila-baila-baila
torstai: aamupäivä koomausta, iltapäivällä luento ja ilta chillisti
perjantai: vapaapäivä, koulujuttuja, salille ja illalla bailaa
lauantai: vapaapäivä, "noh, tänää en kyl ainakaa lähe bailaa..." ;)
sunnuntai: ihanan hitaasti laahustava sunnuntai, lenkille/salille polkee crosstrainerii



Parkissa on myös sauna ja porukka saunoo täällä myös mielellään. Itse olen kerinnyt saunaan kerran. Siellä mä sitten nökötin liian viilessä saunassa bikinit päällä espanjalaisten, ranskalaisten, italialaisten ja sveitsiläisten kanssa. Ja sitä kälätyksen määrää! Vaikka en itsekään mikään supersaunoja ole niin pakko oli istua saunassa niin pitkään, että muut lähti pois ja sain itsekseni sitten istua hissukseen lauteilla ja lätkiä vettä kiukaalle juuri niin paljon kuin halusin.....kaipa se sauna on siis mullekin jotenkin pyhä paikka, jossa kuuluu olla tietyllä tavalla ja suorittaa tietyt rituaalit, että se tuntuu oikealta. No sain kyllä sitten lopuksi seurakseni yhden espanjalaisen tytön, jonka vaadin kestämään löylyt ja hyvin kestikin!


Ja kaikille epäilijöille taas jymyuutisia. Se ois kuulkaas ensimmäiset kolme opintopistettä plakkarissa! Huraa huraa huraa! Ensimmäinen ryhmätyö, essee Schumpeteristä ja innovaatioista ja ensimmäinen seminaari hoidettu kunnialla!

Tänään aion mennä aikaisin nukkumaan sillä huomenna pääsen piiiiiitkästä aikaan mäkeen! Ou-jea! Opiskelijakunta on järjestänyt reissun Rommen laskettelukeskukseen ja lähdemme sinne jo aamulla puoli kahdeksalta. Olli laittoi minulle laskettelulasit, rukkaset ja vähän lämmikettä postitse alkuviikosta. Postista luvattiin, että paketti on minulla 2-3 päivän kuluttua.....onko se sitten Itella vai Ruotsin posti joka ei osaa laskea päiviä, mutta ei oo pakettia näkynyt! Noh onneksi papito pelasti jälleen tytön hädästä, sain Emilion lentäjänlasit ja rukkaset lainaan. Jos ei muuta niin ompa ainakin katu-uskottavuus kohdillaan huomenna mäessä! 8)

Ainii, ja mulla on nyt viimein se fillari...ja hieno pyörä onkin :)

Kaksi viikkoa Ruotsissa takana. Tänään ihanasti laahustava sunnuntai! Lähdemme kävelemään vanhaan kaupunkiin, jossain vaiheessa pitäisi täydentää jääkaapin sisältö ja nyt kun sitten ilmottauduin Espoon rantamaratonin puolikkaalle niin vissiin pitäs vähän juostakin.


Suurin ero täällä Suomeen minun kohdallani on ajan käyttö, tai oikeastaan se, että täällä sitä aikaa riittää vaikka kuinka älyttömästi! Minulla on luentoja ensi viikosta alkaen kuusi tuntia viikossa ja tähän saakka niitä on ollut neljä tuntia. Opiskelen täällä ruotsia ja organisaatioita, innovaatioita ja yritystoimintaa. Toki luentojen lisäksi teemme ryhmätöitä ja meidän pitäisi lukea kurssiin liittyviä materiaaleja yms., mutta silti aikaa riittää. Maanantait, keskiviikot ja perjantait minulla on vapaapäiviä!

Aikaa täällä menee liikkumiseen. Koululle ja keskustaan on vajaa 4 km ja salille reilu 2 km. Keskusta-asumiseen tottuneelle kävelemiseen käytettävä aika voisi tuntua pitkältä, mutta mikäs tässä kävellessä ku aikaakin on.

Uskokaa tai älkää, mutta kotini on siisti ja tiskini tiskattu! Ja lisäksi rakastan kokkailua ja vielä enemmän ruokien suunnittelua. Minulla on yksi paistinpannu ja kaksi kattilaa, en omista kuorimaveistä enkä säilykepurkinavaajaa, eikä täällä todellakaan ole tiskikonetta. Siitä huolimatta olemme väsäilleet täällä ParkBabesien (Parkissa asuvien suomalaismimmien) kanssa yhdessä iltaisin herkkusapuskoja. Tuolit, astiat ja kuorimaveitset vain siirtyvät asunnosta toiseen tarpeen mukaan. Näiden spesiaali-iltojen lisäksi olen saattanut loihtia lämpimän aterian kaksikin kertaa päivässä!


Hyvän ja terveellisen ruuan lisäksi harrastan himoliikkumista ;)
Ostin punttikortin Friskis & Svettis -salille. Innostuin salitreenistä jälleen niin paljon, että minun oli pakko tehdä itseni kanssa sopimus, että saan käydä salilla vain kolme kertaa viikossa. Sen lisäksi käyn juoksemassa kahdesti viikossa. Lisäksi täällä on boulderointikeskus jonne houkuttelisi kovasti mennä ja sitten olisi vielä säbä-vuoro aloittelijoille ja sekin kuulostaa hauskalta. Vielä kun muistaisi venytellä....



Joo, kyl mä tääl myös bailaan! Opiskelijayhdistyksellä on koulun vieressä tilat, nimeltään Kåren, jotka toimivat päivisin ruokalana ja iltaisin discona. Kårenissa on ollut vaihtelevasti tosi hyviä bileitä ja tosi lameja. Keskustassa on yökerho nimeltään Pluto, siellä olemme bailanneet rankasti aina sulkemisaikaan saakka, eli kello  k a h t e e n! Parasta bileseuraa olen saanut yhdestä ParkBabesta Tiiasta. Tiian kanssa olemme kreisibailanneet siilitukat kiiltäväksi hiestä ja sen jälkeen lampsineet reippaasti  jalkaisin kotiin. Kaikki baarit menee Ruotsissa kahdelta kiinni. Tukholma tekee poikkeuksen joillain yökerhoillaan, mutta muuten kahdelta, ihan kaikki.

Eikä bileet siihen lopu. Keskiviikkoisin etkoillaan Norrassa, eli Norra Allegatanin opiskelija-asuntolan yhteisissä tiloissa ja jos keskustan meninki kaipaa vaihtelua niin Parkin yhteisissä tiloissa voi juhlia ihan vaikka aamu kuuteen saakka ja ei tarvii edes vaihtaa Ikea-aamutossuja pois.

Ja sitten taas puolustuksen puheenvuoro, minulla oli eilen ensimmäistä kertaa sitten Noran ja Jaakon mentyä tukka kipeä! Että hah teille vaan! Tiedän ettette usko tätä mun suusta, mut kyllä didarissa voi bailaa selvin päinkin ihan loppuun saakka!

Kirjoitan kiukkutekstini normaalista Peppi-kirjoista lainatuista otsikoista poiketen. En ole menettänyt vielä uskoani kansankotiin, siksi haluan erottaa tämän tekstin muista. ;)

Västeråsista tuntuu olevan mahdoton löytää tällä hetkellä käytettyä, edullista fillaria. Noh, minä vaihdoin kaupunkia ja soittelin Uppsalaan yhdestä fillarista (no okei Tiia soitteli, mut se mies ei silloin vastannut ja sit se soitti seuraavana päivänä takas ja mä vastasin). Peter lupasi pyörän ilmaiseksi, sillä pyörään pitää vaihtaa takarengas. No hei, mä oon halunnu mennä Uppsalaan ja kotiin tuomiseksi sieltä olis vielä pyöräkin!

Maanantaina otimme ja lähdimme Uppsalaan Sannan ja Katin kanssa. Uppsalassa tarkistin vielä, että tuleeko pyörästä jotain lisämaksuja bussissa tai junassa. Ei tule ei, koska kumpaakaan niistä ei saa ottaa fillaria mukaan! Hetken kaupungissa tsuijailun jälkeen päätin kuitenkin lähteä hakemaan pyörän ja luottaa ruotsalaisten äärimmäiseen konfliktien pelkoon. Jos heittäydyn bussissa riittävän hankalaksi niin lopulta kuski antaa minun ottaa pyörän mukaan.

Noh, otin sitten paikkarin kohti Ulleråkeria ja sovin treffit Peterin kanssa. Peter olikin huomattavasti komeampi ja nuorempi ruotsalaisjantteri kuin olin kuvitellut. Hän täytti pyörän kumit, opasti takaisin keskustaan ja toivotti onnea bussikuskin kanssa.



Loistavan suunnitelman ja opeteltujen fraasien kanssa sitten reteilin itseni bussin takaovesta sisään. Kuski aloitti heti huutelun. Vaihdoin hienot ruotsin kieliset fraasit englannin kieliseen kiukutteluun ja syyllistämiseen. Kymmenen minuutin kiukkuamisen jälkeen hävisin taistelun.....

.....otin pyörän nakkasin sen pysäkille ja palasin etovesta nenä pystyssä takaisin. Leimasin lippuni ja meinin haukkumaan kaikki hurrit paikalleni..... Paitsi, että mua hymyilytti, koska olin onnistunut myöhästyttämään bussia kymmenen minuuttia, ja niin iso myöhästyminen taitaa olla ruotsalaiselle jo kuolemansynti.

Sen pituinen se.




P.S. Jos tarviit fillairii ni älä hesitate to hakee semmosta Uppsalan bussiasemalta....ei oo ees lukossa ;)

Tjänare!










Täällä mä nyt oon ja täällä mä haluunki olla!