På rymmen med Mari

Ha-haa...tein comebackin!

Ekaks oli niinku niin paljon kaikkii kiireit et ei niinku vaa ehtiny ja sit niinku se vähän niinku jäi ja sit siihen oli niinku tosi vaikee tarttuu enää....mutta nyt mulla on enään viisi päivää aikaa bloggailla täällä!

Noh siis kävin Suomessa....aika tasan kuukausi sitten. Tein siellä töitä. Trekissä oli synttärit. Lauantaina juhlimme Ollin ja Juuson synttäreitä, Villen kotiinpaluuta Intiasta ja mun Suomi pyrähdystä. Maanataina lensin takaisin kansankotiin.

Hanna tuli torstaina. Hannan kanssa aika meni yllättäen jutellessa ja maailmaa parantaessa...tai en kyl tiiä mitä sille maailmalle loppu pelissä niissä jutuissa kävi ;). Hanna lähti sunnuntai aamusta Göteborgiin ja minä ja Sanna Stocholm-Västeråsin lentokentälle.

Lensimme Malagaan ja otimme junan Torremolinokseen. Siellä oli lämmintä. Katsoimme Etelä-Afrikkalaisessa baarissa kuinka Suomi voitti MM-kultaa, shoppasimme, otimme aurininkoa ja rusketuimme. Torstaina palasimme takaisin Ruotsiin. Kävelimme lentokentältä kotiin....ei ollut enää rahaa otttaa taksia ja bussin odottamiseen minulla ei olisi riittänyt kärsivällisyys ;)

 Sen jälkeen on ollut kouluhommia, treenailua, rullaluistalua ja rullaluistelua :))))) Viime päivät ovat olleet helteisiä ja olemme kärventäneet itsemämme järvellä. Sanna otti ja lähti toukokuun lopussa, mutta tulee täksi viikonlopuksi takaisin juhlimaan. Eilen tuli ekat itkut Amelien läksiäis illallisella. Nyt on kouluhommat muutamia sähköposteja lukuunottamatta plakkarissa. Edessä olisi vielä kaikki ne jutut mitä on pitänyt tehdä jo tammikuussa, sitten niiiden lisäksi olisi vielä siivoaminen, pakkaaminen ja tottakai, viimeisistä päivistä nauttiminen.

Huomenna melomaan, perjantaina läksäribileet Parkissa, lauantaina tokat läksärit grillailujen merkeissä Björnön saarella ja äiti ja iskä Västeråsiin. Sunnuntaina sitten nokka kohti Suomea. Ja älkää kysykö et miltä tuntuu....en osaa sanoa...

Joudun nyt tunnustamaan itsellenikin, että en ihan kovin aktiivisesti tänne kirjottele....jouduin kaivamaan kalenterin esiin tarkistaakseni mitä on tapahtunut sitten viime tekstin....

Noh, on tapahtunut seuraavaa....

Olin kipeä....juuri kun luulin olevani melkein terve, niin superikävä jälkitauti tuli ja kaatoi sänkyyn. Voi kuinka mua ärsytti! Koko keskiviikko sängyn pohjalla, torstai ja perjantai puoli kuntoisena ja viikon loppu vielä pää pöhnässä.

Kaksi seminaaria=koulujuttuja, koulujuttuja, koulujuttuja....

AURINKO JA KESÄ!!! Ostimme porukalla grillin Parkkiin. Korkkasimme grillikauden huhtikuun puolivälissä. Nautimme auringosta siihen saakka kunnes aurinko oli enää ajoradalla....silloin luovutimme.

Sitten tulikin pääsiäinen ja mielettömät kelit jatkui ja jatkuin vaan. Perjantaina juhlimme Juakon ja Dayanan synttäreitä, missäs muuallakaan kun Parkin takapihalla grillaillen ja aurinkoa ottaen. Vielä ilta yhdeksältä päätimme lämmittä grillin uudestaan ja tehdä illallista. Sen jälkeen oli pakko luovuttaa ja siirtyä sisätiloihin juhlimaan.

Lauantai menikin sitten nukkuessa....

Sunnuntai aamuna päätin lähteä reippaana jumalanpalvelukseen. Västeråsissa on upea tuomiokirkko ja halusin ehdottomasti osallistua pääsiäismessuun, vielä siihen ensimmäiseen joka oli kello kahdekasan aamulla. Pyörävarastossa minua odotti pääsiäsaamun ihme. Kivi oli siirtynyt pyörävaraston ovelta ja pyörä oli kadonnut. Voi perkele! Noh...en päässyt kirkkoon, lähdin purkamaan kiukkua juoksulenkille ja nyt oon ihan pulassa. Oon fillaroinu tääl ihan joka paikkaa ja mitäs nyt....en viittis enää uuttakaan ostaa ku eihän täs oo ku muutama viikko enää jäljellä. Tämän viikon siis juoksen joka paikkaan ja ensi viikosta alkaen rullailen joka paikkaan.....


Fiilis parani sunnuntaina kuitenkin nopeasti. Lainasin Hanskilta fillaria ja lähdin fillarilegioonan kanssa kohti Björnon saarta. Björno on ulkoilualue noin 10 kilometrin päässä Parkista. Parin kymmenen fillarin joukkiomme pysähtyi matkalla ostaa grilliherkut ja jatkoi siitä rannalle. Vietimme koko päivän auringossa kylpien ja grillaillen. Polo ja Mike hyppäsi testosteroni huuruissaan vielä järveenkin. Oli niin lämmintä ja ihanaa!

Auringon palvominen jatkoi vielä maanantaina. Nyt suuntana oli satama. Västeråsin satama on melko samantyyppinen kuin Lahden satama. Parkkeerasimme paikalliseen Karikseen. Päivä meni siellä Beach volleyta pelaillen ja frisbeetä heitellen. Sitten kello viideltä oli kotiin tulo aika ja paluu arkeen.....se olis sitten seminaari keskiviikkona.

Tänään alkaa tuntua siltä että tää paletti levähtää niin just mun käsiin. Sain osuuteni seminaariin tunnin myöhässä valmiiksi, kämppä hajoo käsiin, mulla jäi vaatekaapin kahva käteen, mulla on vaatteita ja astioita hävinnyt, minne lie ympäri Parkkia oon niitä kylvänyt ja vaikka kuinka siivoan ni näit saakelin koulupapereita on joka paikassa.

Mutta hei, mulla on vaalee tukka ja ruskea iho, oon käyny tänää kaks kertaa juoksees, tilasin tänää itelleni netistä ihan superupeen Adidaksen kellon, Tiia tuli tänää Suomesta ja Emilio Chicagosta, että kyllä täällä kaaoksen keskellä on kaikkee mukavaakin.

Perjantaina iltana raittiuslupaus jälleen unohtui. Parkissa oli jälleen bileet. Tällä kertaa kyseessä oli Indie Circus ja common room oli pitkän tauon jälkeen taas käytössä. Bileet Parkissa, muuttuu kerta toisensa jälkeen hurjemmiksi. Lisäksi bileet eivät todellakaan rajoittuneet pelkkään common roomiin. Sen pystyi näkemään seuravana aamuna. Park näytti räjäytetyltä. Rapussa oli verta, katosta oli tullut lamput ja piuhat alas..... Ketään ei onneksi ollut tarvinut viedä tikattavaksi tai muuta vastaavaa, mutta poliisit olivat pyörähtäneet ja common roomin avain on taas palautus uhan alla.

Lauantaina räjähti uudelleen. Nyt toki vähän erilailla Parkin ulkopuolella sekä ilman ilolientä. Uusi lempibändini Hoffmaestro & Chraa esiintyi Plutossa. Keikka oli aivan kreisi! Ihmiset pakkautuivat toisiaan vasten ja sitten hypittiin ja riehuttiin ja sitten koko massa juos toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Meininki oli ihan mieletön, hiki virtasi ja tottakai musiikki oli aivan upeeta. Hoffmaestro on valehtelematta yksi Ruotsin parhaita live-bändejä. Ko. keikalta en löytänyt videota, mutta tsekatkaas alla oleva klippi. Ja jos muuten bändi kiinnostaa, niin heidän ehdoton hitti tällä hetkellä on Highway man ja yksi oma lempparini on So do you.




Maanantaina lämpömittari helähti 17 asteeseen ja minä siirryin läppäreineni ja artikkeileni parvekkeelle. Aina kun aurinko meni pilveen, luin artikkelia ja kun aurinko paistoi, keskityin nauttimaan auringon lämmöstä kasvoillani.

No sitten maanatai illasta olin vielä kokeilemassa nyrkkeilyä Tiian innoittamana. Olimme ensin nyrkkeilytreeneissä ja jatkoimme siitä putkeen thainyrkkeilyyn. Treenit olivat tosi erilaiset kun olin kuvitellut. Ei ihan meinannut löytyä kaikki suorat ja koukut ja miten niitten jalkojenkaan piti olla.... Ja apua, en mä oo koskaan sparrannu. No nyt oon. Ja vaikka mitään kovia iskuja en vastaan ottanutkaan niin lähtiessä oli nenä kipeä ja aamulla silmäkulma aristi.....ainiin, että mikä suojaus?!?!

Tänään on eka strategia-kurssin seminaari takana hyvällä menestyksellä. Ei muuta kuin paahtamaan seuraavaa seminaaria varten. Se olisi sitten perjantaina. Ei ole tekemisen puutetta ei. Mutta kyllä näistä kouluhommista on kiitostakin tullut. Lähetimme Haglöfs tutkimuksemme Haglöfsin tuotepäällikölle, jota myös kävimme haastattelemassa. Hän kommentoi tutkimustamme kaiken kattavaksi ja kehui työtämme. Ei me ihan turhia tyyppejä olla :D

Nyt artikkelien pariin....

Kevät ja aurinko on täällä!

Kuinka iiiiihanaa <3

Tässä on ollut muutama tosi kaunis päivä ja sitten oli se kaamea päivä joka alkoi lupaavasti, mutta jatkui lumi- ja räntäsateella. Tänään on ollut niin kaunis päivä, ettei mikään valta maailmassa olisi saanut minua pysymään sisätiloissa.

Nyt kun kadutkin alkaa olla kuivat, on fillarointikin muuttunut huomattavasti miellyttävämmäksi. Räyheässä maastopyörässäni ei ole lokareita, joten kuraisella kelillä olen poskista varpaisiin mudassa. Tänään kävin vartavasten pyöräilemässä ja illemmasta poljin vielä kiertoteitä salille ja takaisin. Voi tätä autuutta minkä aurinko tuo tullessaan.

Muuten tuntuu, että täällä ei ole tapahtunut mitään. Ei kertakaikkiaan mitään. Olen tehnyt koulujuttuja ja koulujuttuja ja vielä vähän koulujuttuja.... Tai ainakin yritys on ollut kova. Jakso vaihtuu ensi viikolla, joten  aika on mennyt viimeisten viilauksien ja seminaarin kanssa. Lisäksi kolmen viikon ruotsin tuntien skippaaminen on kostautunut oletetulla tavalla.....olen vähän muita jäljessä.

Paitsi, olihan meillä bileet! Ja hyvät bileet olikin.Viime perjantaina meillä oli Park bileet, ne järjestettiin neloskerroksen käytävässä. Ensin meillä oli international dinner. Herkuttelimme mm. espanjalaista, ranskalaista ja saksalaista ruokaa. Minä puolestani valmistin illalliselle kaikille tuttuja suomalaisia tapaksia ;) Illallisen jälkeen aloitimme BeerPong turnauksen. Niinkuin nimikin jo viittaa, ko. peli on juomapeli joka on yhdistelmä bissen juontia ja pöytätennistä :D Että siis onhan täällä jotain tapatunut!

Nyt voin kyllä myös ekaa kertaa myöntää poteneeni koti-ikävää. Uni ei meinannut tulla yhtenä iltana, kun mietin vaan, että mitäköhän Ringo tuumaa, kun tulen käymään Suomessa. Ikävä sivuutettu. Kiitos lumisen maan, minkä tiedän löytyväs Suomesta. Pitäkää hankenne, mä kaipailen mun rulliksii...tänne!

Huomenna alkaa todellinen koitos; kotitentti. Mua jänskää se aika paljon. Saamme kysymykset to aamuna klo 9.00 ja koe pitää palauttaa pe klo 17.00 mennessä. Koin valmistautumisen kokeeseen turhaksi, sillä saanhan käyttää materiaalia koetta tehdessä. Nyt ei voi sitten muuta kuin pitää sormet ristissä ja toivoa, että tentti menee hyvin. Tavoitteena on päästä se läpi! Toivon siis huomiselle erittäin huonoa keliä, että saan tehdä tenttini rauhassa.

Loppu viikosta Riikaan ja ensi viikolla on jo huhtikuu....ei jumaleishon, huhtikuu alkaaki jo täl viikol! Innovaatio-opinnot vaihtuu strategioihin ja saliohjelma päivittyy bikinikuntoon valmistavaan ;) Ou-jea kuin siistii voikaan olla! Nii ja mul on uudet rillit, niinkuin voitte kuvista huomata. Ou-jea, jälleen :D

P.S. Ette nää kyl vielkää mun cykelii, ku ei mul oo siit yhtää kuvaa, mut hieno sen on :D

Takaisin arkeen....jälleen ja hetkeksi....

Kohta alkaa puoliväli häämöttää. Laskujen mukaan tämä on nyt yhdeksäs viikkoni täällä ja edessä olisi vielä noin 11 viikkoa. Tuntuu, että aika loppuu kesken. Kun katson kalenteria, niin joka viikonlopulle tuntuu olevan jonkin näköistä menoa. Ensi viikolla Riikaan, kohta onkin pääsiäinen, sitten olis Taruu tääl ja sit mä oonkin jo koht Suomes käymäs ja sit tulis Hanna ja sit mä oonki jo Malagassa ja sit tää kevät alkaa olla loppusuoralla!

Yritä siinä sitten elää basic arkea... Ei haittaa vaik ei voikkaan! Viime viikkokin oli niin siisti! Markus tuli tiistaina ja pörräsimme tiistaista perjantaihin Västeråsissa ja Uppsalassa. Kevätkin pamahti samoihin aikoihin...ainiin paitsi yhtenä aamuna maahan oli satanut joku 5cm lunta, mutta loppu viikosta ne oli kadonnut ja mukana oli lähteny viimeisetkin loskat kaduilta. Minusta alkaa tulla tottunut Västerås opas ja kun Tarun kanssa mennään Uppsalaan, alkaa hoodit olla aika tuttuja sielläkin päin.

Noh, Markuksen kanssa me ainakin shopattiin (tai Markus shoppas, mulla varaa shopata tääl oo), käytiin evoluutiomuseossa, kirkoissa, Aros fortetissa, Å:ssa ja Parkin omassa SkyBarissa. Perusturistimeininkii, perusvaihtarielämään tutustumista ja kaameestii juteltavaa. Ja sit me mentiinkin jo Tukholmaan.

Lauantai aamusta tehokaksikko sai lisää vahvistusta Suomesta, kun Paula liittyi retkueeseen. Västerås vaihtui Tukholmaksi. Siellä on paremmin tilaa kolmelle :) Hotellihuoneemme oli kyllä vielä pienempi kuin minun asuntoni, mutta kaikki tilat olivat ruotsalaiseen tapaan äärimmäisen siistejä ja puhtaita. Lisäksi hotelli sijaitsi erittäin hyvällä paikalla Drottninggatanin päässä. En voi muuta kuin suositella Hotel Microa!

Tukholmassa shoppailu jatkui entistä rankempana ja minäkin taivuin ostamaan ultimaalisen mageet, über uleet kengät! Aamusta iltaan pannukakun voimalla ja illalla mellan öliä ja Pasilaa. Sillä jaksaa shopata. Eniten alkoi mietityttämään, että vaikka itsekin on tullut Tukholmassa käytyä vaikka kuinka monet kerrat, niin miksi sitä on aina tullut pyörittyä siinä Drottninggatanilla. Siinähän on vaikka mitä ympärilläkin. Ensi kerralla aloitan Södermalmista!

Tiemme erkanivat maanantaina puolilta päivin. Paula ja Markus lähtivät uusine korvakoruineen ja nahkatakkeineen kohti Suomea ja minä junalla takaisin Västeråsiin. Kotona odotti avoin parvekkeen ovi, tiskit ja kaamea siivo. En siivonnut!

Perusarki alkoi vauhdikkaasti Haglöfs-projektimme dead linella. Nyt se on valmis! Ja kyllä me ollaan siitä ylpeitä. Se taitais sitten tarkoittaa 6 opintopistettä lisää :D

Huomenna on vapaapäivä ja ajattelin ottaa siitä kaiken irti! Ajattelin siis siivota viimeisetkin Markuksen jäljet pois, pestä pyykit, käydä salilla ja tehdä koulun rästihommia pois ja jos aikaa jää, en tee mitään!

Ainiin ja mieleeni heräsi ajatus, että josko sitä Suomen opiskelujen päätyttyä vaikka tulis lukemaan itsensä Uppsalan melkonomiks eli Lundiin maisterin ohjelmaa. Mä ku oon niin kova opiskelemaan!

Ja taas se viikko meni niikuin ettei ees tajunnu....

Aloitin superviikkoni treenaamalla....kouluhommatkin varmasti sujuu paremmin jos on lihasta rasvan alla ;) Tiistaina menin näöntarkastukseen ja kappas, ostin silmälasit samalla :) ku ne oli niin halvat ja kylhän mä niit tarviinkii ja.....saan ne parin viikon päästä!

Ja sitten mä väsäsin sitä projektia. Tai no mun piti. Jonkin näköinen tyhjän paperin pelko iski, enkä saanut mitään kirjoitettua. Sen sijaan tein ajatustyötä projektin suhteen taukoamatta. Jouduin jonkin näköiseen syöksykierteeseen ajatusteni kanssa. Googlettelin Gore-texin ympäristövaikutuksia, suhtauduin kriittisesti Haglöfsin vihreisiin arvoihin ja tavoitteisiin, keskustelin aiheesta päivittäin niin ryhmäni kanssa kuin myös facebookissa ja skypessä, luin Haglöfsin vuosiraporttia taas uudelleen, löysin uusia mieltä askarruttavia kysymyksiä. Luulen, että osa ihmisistä saattaa alkaa tämän syöksykierteen seurauksena nähdä punaista kun aloitan lauseeni "I have thinked about this sustainability issue in outdoor industry..."

Eniten minua askarrutti se, että miten tuotteet, jotka ovat suunniteltu luontoa ehkä peruskaduntallaajaa enemmän arvostaville ihmisille, voivat olla niin epäekologisia. Syyttävä sormeni ei kohdistunut Haglöfsiin vaan koko ulkoiluteollisuuteen. Vedenpitävät kalvot ovat suoranaisia ympäristömyrkkyjä ja sertifikaatit kuulostivat liibalaabalta. Lisäksi tietoa ulkoiluvarusteiden ympäristökuormituksesta oli niin vähän saatavilla, että olin entistä vakuuttuneempi, että tieto halutaankin pitää poissa silmistä.

Viikonloppuna tuuletin päätäni ParkBabesien kanssa. Pidimme omat etkomme minun luonani ja suuntasimme siitä tripla-synttärikemuihin Regulatorn opiskelija-asuntolalle. Synttärisankareina olivat kaksi espanjalaista poikaa sekä yksi saksalainen tyttö. Pippaloista matka jatkui Bluemoon Bariin. En ollut koskaan vielä päässyt käymään tuossa yökerhossa, vaikka sinne menosta oli puhuttu jo pitkään....enkä päässyt nytkään. Illan tuoksinnassa ParkBabesit olivat vaihtuneet muuhun seuraan ja lopulta ranskalais-kroatialais-ruotsalais-suomalainen seurueemme päättikin jatkaa juhlia Parkissa. Taksilla kotiin ja pippaloita metsästämään.

Sunnuntaina minun piti kirjoittaa, mutta ei siitä mitään tullut. Pääkin oli niin kipeä....ehkä seurausta liiasta ajattelusta ;) Illalla oli vuorossa Arvostele mun illallinen vol. 2. Teemme ParkBabesien kesken jokainen vuorollamme toisillemme illallista. Ei me niitä sen enempää arvostella....kehutaan vaan. Sunnuntaina Tiia kokkaili meille alkupalaksi keksejä ja kevyt brie-juustoa (no sitä ehkä vähän arvostelin), pääruuaksi kinkkupastaa ja jälkkäriksi suklaassa uitettuja banaaneja. Njamskis ku olikii hyvää :)

Tänään olenkin sitten paininut projektin parissa, mutta huomattavasti mielenkiintoisemmin kuin vain kirjoittamisen parissa. Kävimme ryhmämme kanssa Haglöfsin toimistolla haastattelemassa heidän tuotepäälikköään. Vuokrasimme reissua varten Mini Cooperin, mutta jouduimmekin tyytymään Audi A3 Turbo dieseliin ;)

Reissu oli aivan loistava! Lähdimme aamupäivästä kohti Tukholmaan, aurinko paistoi, tie oli kuiva ja aikaa oli riittävästi pysähtyä Makkoseen aamukahville. Kun saavuimme Haglöfsille pääsimme ihailemaan heidän hienoja tilojaan, näkemään henkilöitä tuotteiden takaa sekä saimme täydennettyä aukkoja tutkimuksessamme. Ja näimme myös muuten Haglöfsin entisen toimitusjohtajan Mats Hedblomin ja me oltiin niin vireessä! Itse haastattelukin oli loistava. Juttelimme Grym-kengän kehitysprosessista, työympäristöstä sekä vähän myös tuohon kestävyys teemaan liittyvistä asioista.

Kotimatkan teemana oli päämäärätön haahuilu, kunhan auto on viideltä takaisin Västeråsissa. Road trippimme vei meidät jälleen tuohon unohdettuun ruotsalaisidylliin Grillbyhyn ja ruotsalaisen kansallismaisen ääreen.


Tämän viikon tulos: hyvä treeniviikko, melkein kaksi sivua tekstiä, loistava road trip, gore-takki edelleen päällä ja luotto siihen, että ihmiset kyllä yrittää parhaansa, palautunut.

Nyt unta kuulaan....Markus on täällä kuuden tunnin päästä.....